Onneksi on joulu

Teksti Oodia/Heta Jyrälä | Kuvat Oodia/Mirka Happonen

Kemiläiset ovat henkeen ja vereen jouluihmisiä, jotka juuri ja juuri malttavat odottaa marraskuuhun ennen joulukauden käynnistämistä.

Kemiläisten perhe on viettänyt viime vuodet Puolassa ja käynyt Suomessa lähinnä loma-aikoina. Tämä vuosi on poikkeuksellinen, sillä he pääsivät muuttamaan takaisin kotikonnuille Savoon. Sopivaa taloa Kemiläiset etsivät aluksi Puolasta käsin pari vuotta, kunnes sopiva yksilö löytyi Jynkästä. Pikkuhiljaa koti on lähes remontoitu ja joulu saa tulla.

– Hauska juttu oli, että Puolan kotikaupungissamme vieraili joka vuosi puolaa puhuva suomalainen joulupukki. Käsittääkseni pukki jatkoi siitä matkaansa vielä muille puolalaisille paikkakunnille, muistelee perheen äiti Sanni Kemiläinen.

Aiempina vuosina täysin jouluihmisiksi tunnustautuva perhe ei ole päässyt fiilistelemään joulua yhtä pitkän kaavan mukaan kuin tänä vuonna. Puolan-vuosina perhe saapui Suomeen joulunviettoon viikkoa–paria ennen jouluaattoa. Jouluja vietettiin aina molempien kotipaikoilla.

– Nyt on ollut ihanaa, kun omassa kodissa on saanut valmistautua jouluun hartaudella! Joulukautemme alkoi käytännössä heti marraskuussa joululaulujen kuuntelemisella ja glögin juomisella, Kemiläinen kertoo.

Kemiläinen tunnustaakin, että nyt joulun viettäminen lähti vähän käsistä. Kun joulukarkkien ja -herkkujen uutuudet saapuivat kauppojen hyllylle, Sanni kävi miehensä Benjamin kanssa hakemassa kaikki konvehdit ja piparit testiin. Tämän kauden hitiksi paljastuivat suklaapiparkakut, joiden toinen puoli on upotettu suklaaseen.

– Salainen joulupaheemme on suklaa. Ja glögi. Juomme joka ilta glögiä, ja se voisikin olla vähän paha paikka, jos glögi loppuu, pohtii Kemiläinen.

Iltojen pimentyessä uutta kotia on ollut ihana pukea jouluun. Kaikki alkaa yleensä ulkovaloista, minkä jälkeen joulu hiipii sisälle tunnelmavalojen ja kynttilöiden muodossa. Kemiläinen kuvailee, että pimeään vuodenaikaan erilaiset valot ovat heille tärkeä osa tunnelman luomista. Uusi koti myös mahdollisti viimeinkin suuren joulukuusen hankkimisen.

Näin tehtiin ja kuusi hankittiin. Nyt Kemiläisten perheen jouluhulluuden syvin olemus on kaikkien nähtävillä. Olohuoneessa on niin paljon korkeutta, että sinne mahtui massiivinen kolme metriä korkea tekokuusi. Puun jokainen oksa kiinnitettiin erikseen paikalleen ja valtavan kuusen koristelu oli enemmän kuin mielenkiintoista.

Lapset Unna, 4, ja Enja, 2, nauttivat joulun viettämisestä täysin rinnoin. Kemiläinen kuvailee, miten aikuisena ehkä joulun taikamaailma on hieman hälventynyt, mutta lasten myötä sinne pääsee jälleen. Lasten kanssa myös kirjoitetaan joulupukille sekä soitetaan ja lauletaan joululauluja.

– Minä keikuin mieheni harteilla ja heittelin valoja kuusen latvaan samalla, kun lapset virittelivät palloja alaoksille. Pallorykelmistä aina huomaa, missä lapset ovat käyneet koristelemassa kuusta uudelleen, nauraa Kemiläinen.

– Joulua odottaessa lapset tykkäävät leipoa. Parasta ovat piparit ja erityisesti niiden koristelu. Myös joulun mausteet maistuvat lapsille, sillä kaikki aamupuurot on maustettu joulukauden ajan sokerilla ja kanelilla, jotta ne menevät alas, hän virnistää.

Perheen jouluperinteet ovat lapsuudesta peräisin, ja ne noudattelevat jokavuotista tuttua kaavaa. Aamulla syödään puuroa, sitten sukuloidaan, käydään joulukirkossa, valmistellaan jouluruuat, herkutellaan pitkän kaavan mukaan, jaetaan joululahjat ja käydään joulusaunassa.

– Ehkä perinteet ovat juuri se, mikä jouluaatosta tekee jouluaaton, pohtii Kemiläinen.

Hiljalleen kaikki alkaa olla valmista.

– Onneksi olemme jouluihmisiä, niin ei tarvitse stressata. Saamme vain huolettomasti fiilistellä monta kuukautta, nauraa Kemiläinen.