Digitalisaatio tarkoittaa digitaalitekniikan hyödyntämistä yhteiskunnan jokaisella alueella. Asiantuntijatyössä digitaalisuus helpottaa erityisesti tiedon hakemista ja jakamista ja lisää työn tekemisen tapoja ja oppimisen mahdollisuuksia. Digitaalisuuden ei kuitenkaan pitäisi olla itseisarvo.
Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikön Laura Seppäsen mukaan digitalisaatiossa oleellisinta on ihmislähtöisyys ja se, että sen tulee vastata työn tekemisen ongelmiin.
– On tärkeää, että organisaatiossa löydetään yhteinen ajatus siitä, mihin suuntaan toimintaa halutaan kehittää. Digitalisaatiossa tulisi painottua se, mihin työllä pyritään ja mikä vie sitä eteenpäin, Seppänen tähdentää.
Digitaalitekniikan käyttöönotto tarjoaa monia mahdollisuuksia. Organisaatiossa voidaan kokeilla uusia digivälineitä ja selvittää, onko niistä muun ohella hyötyä osaamisen kehittämisessä. Yksittäiset työntekijät voivat opiskella välineiden käyttöä joko oma-aloitteisesti tai mieluiten yhdessä toisten työntekijöiden kanssa kokeillen ja kokemuksia jakaen.
– Työ on oppimista ja oppiminen on työtä. Digitalisaation myötä ne nivoutuvat entistä enemmän toisiinsa, ja varsinkin asiantuntijatyössä digivälineiden osaaminen on tärkeää, Seppänen kertoo.
Digivälineet mahdollistavat Seppäsen mukaan sen, että työn voi nähdä uudella tavalla ja siitä voi tulla esiin uusia piirteitä, jotka voivat muuttaa ihmisten työtehtäviä tai luoda aivan uusia toimenkuvia. Jos yritykseen esimerkiksi ostetaan uusi tietojärjestelmä, kyse ei ole vain sen teknisestä oppimisesta: työtä pitää ehkä myös organisoida uudelleen. Digitalisaatio voi hajauttaa työnjakoa luomalla uusia asiantuntijatehtäviä ja vähentämällä toisia. Myös ohjelmiston kehittäjien ja substanssiosaamisen välille tarvitaan ihmisiä, jotka toimivat välittäjinä käyttöohjeiden laatimisessa ja ohjelmistojen räätälöinnissä.
Digitalisaatiossa on sekä hyviä että haastavia puolia. Asiantuntijatyössä on keskeistä tieto ja sen hakeminen ja jakaminen. Digitalisaation ansiosta tietoa on yhä enemmän liikkeellä ja sitä on helpompi saada, mutta koska kanavia ja ohjelmia on entistä enemmän, ajantasaista tietoa ei aina ole helppoa löytää. Asiantuntijoille voikin Seppäsen mukaan helposti tulla infoähky, koska tietoa tulee koko ajan eri lähteistä.
Toisena haasteena on se, että digivälineiden käyttö edellyttää osaamista. Käytön opiskeluun kuitenkin kannattaa satsata aikaa enemmänkin kuin työ vaatii, sillä välineet helpottavat työntekoa niin, että aikaa jää muulle ajattelulle.
Digitalisaation luoma läpinäkyvyys myös mahdollistaa työn valvonnan, mikä herättää eettisiä kysymyksiä siitä, miten paljon ihmisiä voidaan valvoa ja mitä tietoja voidaan kerätä.
Digitalisaatio avaa uusia oppimisen mahdollisuuksia. Seppänen on tutkinut esimerkiksi robottikirurgiaa, jossa uuden tekniikan avulla kehon sisällä olevaan leikattavaan alueeseen pannaan kamera, joka näyttää kaikille leikkaussalissa oleville, mitä leikkaava lääkäri tekee. Robottikonsoli tallentaa kaiken videoksi, jota voi myöhemmin käyttää opetuksessa.
Asiakastyössä digitalisaatio muuttaa asiakkaiden kanssa työskentelyä. Varsinkin korona-aikana esimerkiksi työterveyshuollossa tapaamiset ovat digitalisoituneet. Koska asiakkaille voidaan lähettää ennakkokartoituksia varten kyselyjä, kasvokkain kohtaamisten aika lyhenee ja painopiste siirtyy tiedon käsittelyyn, koostamiseen ja raportoimiseen.
Seppänen on tutkinut myös alustatyötä. Digitaalisen alustan välityksellä voi helposti ostaa sellaisia pieniä tehtäviä, joita ei omassa organisaatiossa voi tehdä. Alustat yhdistävät asiantuntijatyön tarjoajia ja ostajia, ja niillä voi olla sekä pieniä että suuria yrityksiä. Yritys voi tarvita vaikkapa väliaikaisen insinöörin tai johtajan, joka menee paikalle fyysisesti ja auttaa yritystä jonkin muutosvaiheen yli. Internetin välityksellä puolestaan voi tehdä esimerkiksi graafista suunnittelua tai kääntämistä mistä päin maailmaa tahansa. Nykyisin ei työntekijän myöskään aina ole tarpeen muuttaa toiseen maahan sinne työtä tehdäkseen.
Vaikka digitalisaation merkitys kasvaa asiantuntijatyössä, keskiössä on siis edelleen ihmisten välinen vuorovaikutus.
– Digivälineillä on helppoa perustaa verkostoja ja solmia kontakteja yli rajojen. Ideoiminen, sosiaaliset taidot, luottamuksen rakentaminen, neuvottelu, toisten auttaminen ja empaattisuus ovat ihmisten taitoja, joihin digivälineet eivät pysty, Seppänen kiteyttää.