Takaisin sivun yläreunaan

Minun Kuopioni: Sirpa Kähkönen

Teksti Oodia/Marlene Sanoukian | Kuvat Otava/Jonne Räsänen

Sirpa Kähkönen on palkittu kirjailija ja kolumnisti, jolle Kuopio on tärkeä kotikaupunki ja teosten aihe.

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Kuopiossa. Asuin keskustassa ensin 12 vuotta puutalossa Puistokadulla ja sitten muutin Inkilänmäelle, kun talot purettiin. Kotiseutukertomukseni on siis tyypillinen, koska purkuaalto on tapahtunut muissakin suomalaisissa kaupungeissa ja muualla Euroopassa.

Käyn Kuopiossa ympäri vuoden erilaisina aikoina. Sisä-Suomen järvikaupungissa on hienointa se, että melkein kaikki on kävelyetäisyydellä. Voin hoitaa asioita helposti ja käydä kävelyllä järven rannalla. Aina kun käyn täällä, kävelen jonkin reitin, jonka myötä pääsen kulkemaan järvenrantaa pitkin. Jos vain ehdin, käyn myös hautausmaalla. Puijolla käyn liian harvoin, siellä pitäisi mennä käymään useammin. Puijo liittyy moniin mun elämänvaiheisiin. Keskustassa ei ollut luontoa lähellä, joten sen jälkeen, kun me muutettiin sieltä lähiöön, kuljin tosi paljon luonnossa ja Puijon metsässä.

Koulumatkoihini liittyi vahvasti Hanna Partasen leipomon kalakukkojen tuoksu. Olen sillä tavalla leimautunut tuoksuihin, että haluan syödä Sampossa muikkuja ja ostan yleensä kalakukon viemisiksi kotiin. Torilta ja hallista ostan aina mielelläni sitä, mitä sesongissa on tarjolla.

 

Vaikka lähdin opiskelemaan muualle, Kuopio on kotikaupunkini. Savolaisuus näkyy minussa siinä, että en ole halunnut tietoisesti pyrkiä eroon puheenparresta, siinä, miten kieltä käytän ja miten kirjoitan. Olen kirjoittanut Kuopiosta pitkän teossarjan. Mulla ei ole minkäänlaista halua peitellä eikä salailla sitä, mistä olen kotoisin.

Kuopiossa käydessäni hoidan aina monenlaisia asioita yhtä aikaa, koska matka on pitkä. Asun Helsingissä ja kuljen julkisilla, joten matkustaminen on oma projektinsa. Matkat liittyvät yleensä työhön. Lokakuussa mulla oli samalla käynnillä Kuopiossa keskustelutilaisuus, kirjakauppatilaisuus ja luokkakokous.

Kuopion keskusta on tosi elävä. Se on perinteisestikin ollut tiheästi asuttu. Talot, joissa asuu ihmisiä, pitävät keskustaa elävänä. Kaupunkien kuoleminen on Suomessakin tosi vakava asia, joten on hyvä, että keskustassakin säilyy palveluja ja paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata. Kirjaston ja uudistuneen museon kokonaisuus Kantti yhdyskäytävineen ja kahviloineen on musta tosi hieno. Iloitsen myös siitä, että tänne on tullut niin paljon kahviloita ja etnisiä ravintoloita.

Juhlin tänä vuonna 30-vuotista kirjailijanuraani. Olen jo juhlinut sitä pienellä joukolla ja kustantajan kanssa, mutta isompia juhlia, joita suunnittelin, täytyy nyt lykätä aikaan, jolloin ihmiset pääsisivät paremmin koolle. Minulla on myös tekeillä yksi näytelmähanke, ja jossain vaiheessa romaani tai tietokirja.

Jaa artikkeli